Helvetin kellot soivat

Olin viikonloppuna vaeltamassa Alpeilla. En tarkalleen ottaen vaeltanut hirveän paljon kolmessa päivässä. Ainoa pidempi reissu (5h) oli sunnuntaina. Täytyy sanoa, että kyllä ne vuoret ovat korkeammat kuin Suomen kukkulat, mutta Kalpalinna on ihan mukava sekin. Voitte kiivetä sinne ja muistella minua. Siltä se tuntuu, kun on korkealla. Kävin 3500 metrissä Jungfraulla, jossa on Euroopan korkeimmalla sijaitseva juna-asema. Ei olisi pitänyt mennä, sillä se maksaa 100e, mutta onneksi minulla on kortti, jolla saa matkustaa Sveitsin junissa puoleen hintaa, joten maksoin vain 50e. Koko paikka oli täynnä japanilaisia turisteja. Niitä oli joka puolella suurina röykkiöinä. Muutaman sain onneksi potkaistua alas huipulta, mutta he tarrautuvat todella kovasti kiinni puntteihin, mutta irtoavat ravistelemalla tai offilla. Ota Off, ja pienet kiusankappaleet eivät enää vaivaa.

Ensimmäisen yön vietimme Wengenissä ja seuraavan Grindelwaldissa. Varsinkin Wengen tuntuu olevan kuollut paikka syksyisin, mutta ei ainakaan ollut turisteja. Mutta lehmiä siellä kyllä on. Ja jok’ikisellä on typerä lehmänkello kaulassa. Aamulla heräsin siihen, kun lehmät käyskentelivät ikkunan alla. Herran jestas. Miksi niillä pitää olla kellot? Jos ikinä saan tietää, että kuka ne lehmät omistaa, niin ripustan sille kellon kaulaan, annan paalun heiniä, kutsun Mansikiksi ja vien Penan lihaan aamulla. Hah, saapahan tuta omaa lääkettään.

Samassa hostellissa asui yksi USA:lainen, joka ei puhunut saksaa. Nauroin itsekseni, kun kuulin, kun hän yritti kysyä puhelimessa saksaksi, että puhuiko juttukumppani englanti. Sprekken sii inglish? Yhdysvaltalaiset ovat kykenemättömiä sanomaan ch-äännettä. Se ei ole k! Kun juttelimme toverini kanssa omaa saksaamme (ulkkarisaksaa, ihan oma kieli sinänsä), hän kysyi, että olemmeko sveitsiläisiä. Sydämeni huusi suoraa huutoa. Puhun täydellistä saksaa. Se on todistettu.

Lauantai-iltana minua odotti yllätys, kun yritimme etsiä jotain syötävää. Japanilaisia, japanilaisia ja japanilaisia. Bussilasteittain kaduilla pälyilemässä ruokapaikkaa. Olin unohtanut sinkoni hostelliin, mikä jälkeenpäin ajatellen oli erittäin hyvä juttu. En halua kiirastuleen kontolleni bussillisen japanilaisten outoa katoamista. Minun tulee jo viettää siellä tarpeeksi muutenkin aikaa. Otin nimittäin hostellista pari pientä hunaja-nappia vaellukselle mukaan. ”Nämähän sitten maistuvat varmasti hyvältä.” Älä varasta. Tästä hyvästä ruoskin itseäni vyöllä illalla kymmenen kertaa. Seuraavan kerran, kun joku pyytää täällä minulta kolikoita, annan hänelle hunajanapit. ”Pistä suu makeeks.”

Minulta loppuvat rahat hyvin nopeasti. Ostin viime viikolla kaikkia kamppeita vaellusta ajatellen ja muutenkin olen elänyt tuhlaillen. Lähettäkää rahaa, jotta voin matkustella enemmän: Hagenholzstrasse 96, 8050 Zürich Switzerland. Myös ruokalahjoituksia otetaan vastaan. Lisäksi, jos olet viemässä UFF:lle vaatteita, niin lähetä ne yllä olevaan osoitteeseen. Voin tehdä palkaksi hyviä tekoja, joista on hyötyä maailmankaikkeudelle.