Urheilu

Olen heittäytynyt villiksi Sveitsissä. Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni muscle-pump –tunnilla. Olen vieroksunut koko elämäni tämän tyylisiä tunteja, koska yhdessä "kivaa" tekeminen ei kuulosta mitenkään houkuttelevalta liikuntamuodolta. Ihmettelen varsinkin, että miksi siitä pitäisi vielä maksaa. Täällä tämäntyyliset tunnit ovat koko kansan huvi. Opiskelijoille kaikki liikunta on ilmaista. Päätin antaa tällaisellekin urheilulle mahdollisuuden ja heräsin reippaasti jo kahdeksalta aamulla. Naamalleni asetin vanhan Shelliltä ostetun, värikkään ja lerpun hirviö-frisbee-naamarin, jotta minua ei tunnistettaisi. Ihmisiä oli paljon paikalla ja miehiä luultavasti kolmasosa, jota ihmettelin.

Ohjaajana toimi timmi 50-vuotias täti, jolla oli siilitukka. Tunti alkoi ja kaikki aloittivat painojen nostelun yhdes koos ja varmoin ottein. Itse yritin vain seurailla muita takarivistä. Muutaman minuutin jälkeen sali alkoi henkiä juuri sellaista fiilistä kuin olin odottanutkin. Rasva alkoi tiristä ja paistinrasvan käry täytti huoneen. Ihmiset huhkivat ja hyllyivät tuskaisesti yrittäen saada painot vielä kerran ylös. Ohjaaja huusi aina välillä ohjeita ja kannustushuutoja ja yleisö vastasi hänen kysymyksiinsä huutaen ”Joo, meillä on kivaa!”. Huiskivia käsiä ja avoimia huokosia joka puolella. Tämä ei ole niin houkuttelevaa. Hikoilevatko tytötkin? Ei vaikuttanut niin esteettiseltä.

Urheilumuotona tämä oli tehokas ja olinkin väsynyt sen jälkeen, mutten silti käsitä, että miksi näitä samoja liikkeitä ei voi tehdä punttisalilla? Mutta toisaalta ihmiset tarvitsevat kuria ja jos tämä lihaksikas ja pelottava täti sanoo, että nyt allit liikkeelle, niin ei siinä muu auta. Mutta urheiluna ihan järkevää toimintaa. En ymmärrä välttämättä aerobicia, koska se tuntuu vieläkin typerämmältä. ”Yks kaks, huiski käsi tonne päin. Kolme neljä ja vasen käsi kohti kattoa, toinen jalka suorana taakse. Viisi kuusi ja hypi yhdellä jalalla.” Vaikea mitata voittajaa.

Olen erittäin kilpailuhenkinen ja tahdon voittaa aina kaikki niin urheilussa kuin missä muussa tahansa. Tahdon aina olla parempi, kovempi ja suurempi. Tahdon tehdä maaleja, mäiskiä jotain päin näköä, liukutaklata ja itkeä tappion tullen. Hävitessä tuntee elävänsä ja rintaa alkaa puristaa. Se on urheilua.