Peli
Monopoly on ollut intohimoni koko elämäni. Se on ollut unohduksissa elämästäni jo muutaman vuoden, mutta nyt olen löytänyt ilon taas. Olen tahkonnut netti-Monopolya lukemattomia kertoja. Pettynyt, iloinnut ja taas pettynyt. Olen kironnut, kun kakarat päihittävät minut. Olen heitä 13 vuotta vanhempi enkä silti pysty käyttämään täydellisesti hyväkseni bisnesvainuani. Tappion tullessa kerron kanssapelaajilleni, että minä lähden tästä baariin. Meet you there! Hah, in your dreems! Sitten keinun huoneeni nurkassa sikiöasennossa tunteja. Tai vaihdan nimimerkkiä ja pelaan lisää. Saavutin jopa vaiheen, jossa kämppikseni huolestuivat pelaamisestani. Haen hoitoa. ”Moi, mä oon Joni ja olen monopolikko.”
Mutta paranemistani ei auttanut, että yksi ilon päivä kiinalainen kämppikseni kantoi kainalossaan kotiin lautaversion. Silmät säihkyen katselin peliä ja onnekseni huomasin, että kiinalainen oli pelistä myös innoissaan ja rukoili tyttöystäväänsä pelaamaan. Hän on sairastumisen ensimmäisellä asteella. Kinuaa peliseuraa. Tämän vaiheen itse ohitin jo 15 vuotta sitten. Kukaan muu ei perheessäni ollut innostunut pelaamisesta. Mutta nyt olen löytänyt ehtymättömän pelikaverivaraston. Onneksi aasialaiset pullauttelevat jatkuvasti lisää potentiaalisia tulevaisuuden pelikumppaneita.
Onnekseni saimme kasaan neljän hengen porukan kämppiksistä ja aloimme pelata. Muut ihmettelivät, kuinka ammattitaitoisesti ja varmoin ottein aloin pelata peliä ja keskityin vain olennaiseen. He hämmentyivät, kun aloin saksaksi hieroa kauppoja kaduista oman etuni nimeen. Puhuin, puhuin ja puhuin. Käytin lehtimyyjän ammattitaitoani ja typerä virne naamalla, yliystävällinen ja –innostunut ääni ja kaikki sujui. Se on asiakaspalvelua se. Imelyys on hyveemme. Pam, ensimmäinen uhrini oli Tamara. Hieroin hänen kanssaan hyvät kaupat ja kaikki näytti hyvältä. Eteeni nousi kuitenkin vain yksi este: pitkä kiinalainen. Taistelimme hänen kanssaan pelin voitosta ja pyyhin välillä hikeä otsasta. Mutta kello 2 yöllä peli sai päätöksensä ja löin hänet maanrakoon. Olin voittaja. Muistin sen tunteen, kun viimeksi pelasin ja voitin. Siitä huumasta nauttii pitkään ja seuraavana aamuna heräsinkin itsevarmana ja ylväänä. Olen voittamaton.
Labels: Erilainen Sveitsi

3 Comments:
Joko kiität minua netti-monopoliin tutustuttamisesta? ;) nytkin tulin töistä väsyneenä nettiin ja olisin halunnut pelata mutta sinua ei näy missään... höh.
sarkasmi kukkii taas kauniisti :)
oih Barbara ja Twisteri :Dhehehe...En tiennyt että olet addikti.Hommaa Suomesta lääkitystä :)
T:Susu
Post a Comment
<< Home