Matka

Tein Italian kiertueen ja reissusta tuli todella miellyttävä. Näin juuri tahdon matkustaa. Viimehetken matkapäätöksiä, pummilla kulkemista kansallispuistossa, unettomia öitä, satunnaista seikkailua. Mietin tehtyä matkaa erittäin hyvillä mielin. Hyvä, että lähdin.

Sain uuden junakorttini juuri ajoissa ennen matkaan lähtöä, joten pystyin hyödyntämään sitä matkalla Sveitsin rajalle. Pääsimme junalla siis ilmaiseksi yöllä aivan rajan tuntumaan, mutta tästä johtuen meidän tuli viettää yö Chiasson rautatieasemalla. Yksi karmeimpia öitä siitä muodostuikin, sillä asema on erittäin kylmä paikka. Metalliritiläpenkit, reppu tyynynä ja monta tuntia aikaa. Oli todella kylmä. Samassa odotushuoneessa nukkui kaksi pyörämatkailijaa makuupusseissaan mukavan oloisesti. Mietin, että kömpisin samaan pussiin, sillä kylmyys oli järkyttävää. Päätin kuitenkin vain avata ikkunat huoneessa ja itse poistuin lämmittelemään käytävän patterin viereen. Kiusa se on pienikin kiusa.

Italiasta jäi käteen myös tulevaisuuden haaveammattini. Minusta vielä joskus tulee tummaihoinen, joka kauppaa kadun varsilla erinäisiä……asioita. Mikään asia ei ole sellainen, etteikö sitä voisi kaupata turisteille. Erityisesti mieltäni lämmitti, että joka kaupungissa on oma tuotevalikoima. Jokaisessa paikassa voi tietenkin ostaa valkoiselle lakanoille levitettyjä merkkilaukkuja ja –aurinkolaseja, mutta kaikki muu vaihtelee paikkakunnittain. Firenze: ääntä pitävä pikkuauto, Lucca: sateenvarjo, Venetsia: möykky, josta voi muovata erilaisia asioita jne… Elämää ei ollut kaupan missään, mikä jäi harmittamaan. Mutta eniten minua kiehtoivat Venetsiassa kaupan olleet möykyt, jotka mietityttävät minua edelleenkin. Joten seuraavan kerran, kun käy Venetsiassa, minut löytää kadun varrelta innokkaana kaupustelemassa erivärisiä möykkyjä, jotka levitän siististi valkoisen lakanan päälle. Kun poliisi tulee, se on helppo ottaa mukaan ja juosta karkuun. Lisäksi kauppa on jo hiottu ennen minua huippuunsa. Käsittämättömän hieno on erityisesti kokoontaitettava aurinkolasipöytä, joka on nipussa kahdessa sekunnissa ja valmiina esittelykunnossa kolmessa.

Vihaan museoita ja kirkot ovat etovia. Olin riemuissani, kun huomasin, että matkaseurani oli täysin samaa maata. Tein kärrynpyöriä iloissani. Tapasin yhdessä hostellissa tanskalaisen, joka kertoi viettäneensä Firenzessä viisi päivää ja nähneensä vain osan tästä taidekaupungista. En halunnut kertoa hänelle, että me vietimme siellä puolitoista päivää ja näin kaiken. Moneen kertaan. Sanoin tuntevani taidetta ja olevani taidehistorian opiskelija. Oikeasti en käsitä, miksi taidehistoriaa edes opetetaan.

Kävimme kuitenkin Firenzen kuuluisimmassa museossa, jossa on myös mainettaniittävä David-patsas. Emme olleet siellä pitkään, koska olisimme kyllästyneet kuoliaaksi, mutta täytyy sanoa, että museo oli sittenkin erittäin huvittava. Erityisesti useat maalaukset ovat ratkiriemukkaita. Mielestäni kukaan ei renessanssin (tai joku muu aikakausi, ihan sama. antiikki, renessanssi. mitä näitä nyt on) aikaan osannut piirtää. Oli sitten kuinka nero tahansa. Piirtää eivät osanneet. Ihmiset ovat epämuodostuneita. Jeesus-lapsella on aikuisen pää, mutta vauvan vartalo ja hän hamuaa suippokasvoisen Marian vääristynyttä rintaa. Nauru oli herkässä. Kuka viitsii roikottaa seinällään kuvia uskonnollisista hahmoista, jotka ovat todella humoristia? Mielestäni omat tuherrokseni ovat hyviä, koska ne herättävät enemmän tunteita minussa.

Useimpiin veistoksiin olen kuitenkin ihan tyytyväinen. Tää jamppa, tää Da Vinci osas kyllä ihan hyvin hakata sitä kivee ja David näytti ihmiseltä. Vain kasvot olivat hullunkiiltoiset. Teini heräsi sisälläni ja tuntui, että haluaisin töhriä jotenkin patsasta tai ottaa palan siitä mukaani. Ajatella, että joku on viitsinyt säilyttää sitä monta sataa vuotta ja siksi olisin tahtonut tehdä siihen oman lisäni. Ajattelin, että ottaisin siltä jalan mukaani ja asettaisin olohuoneeseen kukkapöydäksi. Davidin jalka olohuoneessa kuulostaa kiehtovalta. Ongelmaksi tuli kuitenkin turvatarkastus, mutta kiersin sen ottamalla mukaani vain puupampun. Se ei näy metallinpaljastimessa.. Mutta juuri kuin olin iskemässä Davidia reiteen, ystäväni esti aikeeni. Harmi. Siinä olisi ollut tuleville sukupolville kertomista.

Äh, en jaksa kirjoittaa enempää. Olen erittäin laiska. Ehkä palaan vielä pariin asiaan myöhemmin.

Joistain ennakkotiedoista poiketen, olen tulossa Suomeen. Kuulin, että Turengin Meskussa on luvassa hyvät bileet huomenna enkä halua missata niitä. Laitan jalalla koreesti.