Roiske

Kävimme kämppisteni kanssa syömässä alakerran etnisessä ravintolassa, koska yksi kämppikseni muutti talveksi vuorille lumilautailun opettajaksi. Sinne meni. Tilalle sain saksalaisen tytön. Hän katsoo kanssani hiihtoa lauantaisin, joten samaistuimme heti. Ravintolassa olisin halunnut syödä jotain marokkolaista ruokaa, mutta tarjoilija ilmoitti, että marokkolaista ruokaa laittava kokki ei ole paikalla, mutta hän itse on Libanonista, joten kelpaako se. Kysyin, että Marokko, Libanon, onko siinä joku ero? Erikoista, että ruokalistalta saa vain sen maan ruokaa, josta tarjoilija/kokki/jakaikkimuu sattuu olemaan kotoisin. Samahan se on, kuka sen ruoan sinne mikroon laittaa. Ravintolat toimivat aina niin, että ruoka valmistetaan kiinassa ja lopulta työnnetään vain lämpenemään mikroon ja viedään asiakkaalle. Siinä paljon kokin taitoja tarvita.

Ruoka oli joka tapauksessa hyvää ja puhuin vähän. Seurasin vain keskustelua, mutta lopulta vaivuin tiedottomaan tilaan ja puhuin vain kysyttäessä. Yleensä vain nyökkäsin ja hymyilin riippumatta kysymyksestä. Jotta pysyisin hereillä, aloin pitää tukkimiehen kirjanpitoa mega-sanoista ja laskin samoin myös, kuinka montaa sanaa itse sanoin. Kyllä. Vääjäämättä mega-lista päihitti minut selvästi. Kämppikseni ihmettelivät, että mitä teen ja sanoin, että lasken kaloreita. Tykkään hämmentää heitä ja se on harrastukseni. Olen mielestäni onnistunut siinä erittäin hyvin. He luulevat, että olen terveysihminen, koska syön tummaa kokojyväleipää, toisinaan raakaa kukkakaalia ja juon maitoa.

Kukkakaalista puheen ollen. Kaupassa kaupantäti kiinnitti jostain kumman syystä teipillä kauppakuittini kukkakaaliin. Huomasin asian kotona ja ihmettelin suuresti, että miksi ihmeessä kuitti on niin tärkeä, että se täytyy teipata kukkakaaliin. Jos en ota kuittia, niin se tarkoittaa, etten tarvitse sitä. Eikä tarvitse kukkakaalinikaan. Älä liimaa kuittia kukkakaaliini, koska se on typerää.

Olin erään väitöskirjan tekijän luona tuulettumassa ja lievittämässä jo sietämättömäksi käyvää stressiä. Erään Lontoossa työskentelevän saksalaisen pomo on Suomesta ja hän halusikin, että kirjoitan muutamia sanoja hänelle ylös, jotta hän voisi kahvipöytäkeskustelussa käyttää näitä sanontoja. Harmi, että en voi olla kuuntelemassa tätä keskustelua, sillä haluaisin nähdä pomon ilmeen, kun hän laukoo opettamiani sanoja hänelle. Hahaa. Hän etsii pian uutta työpaikkaa.

Juhlissa oli myös eräs venäläinen ja puolalainen. He olivat jo humaltuneet, kun saavuin paikalle eivätkä kumpikaan ehkä juuri tästä johtuen tehnyt minuun vaikutusta. Loppujen lopuksi puolalainen alkoi lähinnä ärsyttää. Mutta illan viihdytyksen järjesti ehdottomasti venäläinen. Kiitos siitä. Meillä oli yksi punaviinipullo vielä jäljellä, mutta harmiksemme huomasimme, että korkinavaaja oli rikki ja käyttökelvoton. Venäläinen riensi paikalle ja kertoi, että hänellä on eräs venäläinen kikka avata pullo ilman apuvälineitä. Tai oikeastaan ei aivan, sillä hän tarvitsi kuulemma paksun matematiikan kirjan. Se etsittiin hänelle ja hän alkoi takoa punaviinipulloa kirjaa vasten, jonka hän oli asettanut seinää vasten. Olin hämmentynyt, sillä takominen toi tulosta ja korkki alkoi työntyä ulos. Olin saanut uuden kikan. Hän jatkoi takomista ja ei ehkä niin odottamatta hän löi pullon kerran liian kovaa kirjaa vasten ja se hajosi palasiksi ja viini levisi pitkin lattiaa, hänen vaatteitaan ja ennen kaikkea pitkin valkeaa seinää. Mitään ei ollut tehtävissä. Ajattelin, että jos meillä vain olisi painepesuri, jonka voisi täyttää vichy-sooda-suola –seoksella, se voisi tepsiä. Joku yritti pyyhkiä seinää, mutta tuloksetta. Nyt heillä on uusi hieno sisustuselementti: punainen, omaperäinen roiske.

Nyt odotus palkitaan. Tulen Suomeen 19.12. Paluulippua en ole vielä varannut, koska en ole varma, että viivynkö uuden vuoden yli vai en. Riippuu, onko Zürichissä ketään tuttujani paikalla. Matkani Suomeen tulee olemaan mielenkiintoinen. Matkaan nimittäin ensin junalla maanantai-iltana Saksan puolelle Friedrichshafeniin ja lennä sieltä Ryanairilla Lontoon Stanstedille. Vietän lentokentällä yön, teen siellä uusi ystäviä ja aamulla lennän Tampereelle.