Koulu

Tällä viikolla ovat oikeat luennot alkaneet. Opetuksen taso tuntuu olevan paljon TKK:ta edellä, sillä täällä tuntuu, että opettajat todellakin haluavat, että opiskelijat oppivat jotain. Concepts in Modern Genetics –kurssilla luennoitsija kyselee jatkuvasti yleisöltä ja yleisö vastaa! Minä sen sijaan yritän pitää pintani ja olla sanomatta sanaakaan luennolla. Vain hikarit tai totaaliset friikit vastaavat luennoilla kysymyksiin. Yritin heittää paperitollolla tai kuminpalalla jokaista opiskelijaa, joka vastasi kysymykseen, mutta paperi loppui kesken, sillä niitä oli liian monta. Minun tulee hankkia joka luennoksi uusi luentovihko. Sen hyväksyn, että osallistuu, jos kysymykseen voi vastata viittaamalla. Olin ainoa, joka viittasi ’kyllä’ kysymykseen, että voiko perinnöllistä materiaalia periytyä muutenkin kuin geenien kautta. Muistin, että olin ollut juuri luennolla töissä, jossa hiivat vaihtoivat mukavasti väriä ja kyse oli prioneista (saa korjata, jos jokin asia tässä mättää. Muutan sen sitten tänne ja kannan häpeää lopunikääni). Kiitos entisen työpaikkani. Tarjoan kaikille siellä lasillisen viiniä tästä hyvästä (2 euroa pullolta maksavaa, tiedän mistä sitä saa). Olisin ansainnut suklaapatukan. En sitä kuitenkaan saanut, mutta jälkeenpäin ostin itselleni palkinnoksi Gorgonzola-juustoa. Sinne luennolle menen uudelleenkin.

Kuten olettaa saattaa, niin kaikki ei ole mennyt luennoilla putkeen. Glykobiologian kurssille saavuin myöhässä, koska en vain ymmärrä, että alkavatko luennot 15 min vaille, yli vai tasalta. Tämä ei kuitenkaan häirinnyt henkistä rauhaani, vaan etsin takaa paikkani. Huomasin, että luento oli saksaksi. Hetken kuunneltuani tulin siihen päätelmään, että on ihan hyvä, että edes yksi kursseistani on myös saksan kielellä. Tauolla päätin kuitenkin mennä kysymään luennoitsijalta, että ovatko kaikki luennot saksaksi. Oikeasti halusin vain mennä sanomaan jostain kumman narsistisesta syystä, että olen luennolla ja olen vaihto-oppilas. Hän kuitenkin päätyi pahoittelemaan, että puhui ensimmäisen tunnin saksaa ja lupasi muuttaa asian seuraavaksi tunniksi. Hän pahoitteli asiaa viisi kertaa ja tuntui, että jotakin todella pahaa olisi tapahtunut. Asia ei ollut kaatanut maailmaani. Mutta seuraavan tunnin alkaessa hän kertoi salille, että luento on tästä lähtien englanniksi, koska täällä on eräs henkilö, joka kuuntelee mieluummin englantia. Koko luentosali kääntyi katsomaan minua. Käytin kameleontin taitojani ja vaihdoin värini punaiseksi, koska näin kukaan ei enää tunnistaisi minua myöhemmin. Teki mieli juosta salista ulos tai tiputtaa kynä lattialle ja piiloutua pöydän alle etsimään sitä. En kuitenkaan tehnyt kumpaakaan, vaan vilkutin iloisesti koko salille kuninkaallista vilkutusta ja hymyilin irvistävää hymyä. Kaikki meni juuri niin kuin olin suunnitellut. Tein varmasti monta uutta ystävää.

Loput kurssini: embryology and cell differentation, chromosome structure and function ja physiology of model organisms. Yksikään näistä ei alkanut hirveän suotuisissa merkeissä, sillä jokaisella näistä kursseista esitellään vain yksittäisiä aiheeseen liittyviä artikkeleita, ei minkäänlaista johdatusta asiaan tai mitään. Varsinkin embryologiassa tunsin itseni hieman ulkopuoliseksi, koska kurssilla oli ehkä 20 ihmistä, joista vain 7 halusi siitä opintopisteitä. Lähes kaikki paikallaolijat olivat töissä kyseisen aiheen tutkimusryhmässä ja kurssi on kuin heidän viikoittainen ryhmäpalaverinsa, jossa esitetään kyseisen aiheen julkaisu. Heti vain yksi artikkeli jostain never heard geenistä. Hyvä. He keskustelivat aiheesta kuin vanhat konkarit ja minä keskityin lähinnä tutkiskelemaan itseäni. Löysin uusia asioita: Pidän bratwurstista ja juon mieluusti tuoremehua.